perjantai 27. syyskuuta 2013

Raakaa voimaa

Ruokinta-asiat tuntuvat aiheuttavan päänvaivaa monelle koiranomistajalle. Luonnollisuustrendi kiehtoo, ja yleistyviin allergioihin ja muihin vaivoihin etsitään ratkaisuja ruokavaliosta. Tietojen ja vaihtoehtojen tulva yltyy, ja samaan tahtiin leviävät myös uskomukset ja hämmennys ruokkijoiden keskuudessa. Nettikeskusteluissa ihmetellään, miksi ruokinnasta tehdään tällaista rakettitiedettä ja hifistelyä. Ovatko prosessoidut täysravinnot nyt sitten haitallisia? Kasvaako pentu kieroon, jos sille syötetään lihaa? Mitkä ovat sisäelimiä ja saako niitä antaa vain kerran viikossa? Eikö koira saakaan D-vitamiinia auringosta ja niitä muita mitäniitäonkaan kasviksista? Täytyykö sille peräti antaa jotakin purkista? Voisiko nyt joku vain laatia valmiin taulukon siitä, mitä kaikkea yleismaailmallinen koiraeläin tarvitsee ja kuinka paljon?

Eipä voi, koska yleismaailmallista koiraeläintä ei ole. Joka ikisellä koiralla on yksilöllinen yhdistelmä ominaisuuksia ja tarpeita. Siinä missä yksi luonnonoikku porskuttaa terveenä 17-vuotiaaksi sekalaisilla tähteillä ja lähikaupan riemunkirjavilla halpisnappuloilla, toinen ääripää sairastuu kaikesta muusta paitsi luomutattarista ja hevosenlihasta. Kun joku intoilee ruokavaliomuutoksen hämmästyttävistä vaikutuksista koiransa vointiin, kaikki muutkin mielellään uskoisivat tuohon ihmeparantavaan ruokintatapaan. Helppoahan se olisi.


Helppous ja vaikeus ovat suhteellisia käsitteitä. Ei kukaan ole oikeasti tehnyt koiranruokinnasta yhtäkkiä monimutkaista. Tietyt fysiologiset faktat ovat aina olleet olemassa, ja koirakohtaisten muuttujien vaikutus on olemassa, perehtyipä niihin tai ei. Jos halutaan varmistaa kaikkien ravintoaineiden tasapainoinen perussaanti helposti, laadukas kuivamuona on varsin kelpo tapa ruokkia. Nappulasäkkien kyljissä luetellaan valmiit ravinnelaskelmat ja suuntaa-antavat annostusohjeet, ja jos lisäksi annetaan vielä tuoreita lihoja, niin proteiinit alkavat olla mallillaan. Koska kuivamuonateollisuuteenkin mahtuu kaikenlaista arveluttavaa, yhä useampi kääntyy kuitenkin tähyilemään "puhtaampia" vaihtoehtoja. Barffaus ja muut ruokintaideologiat perusoppeineen vastaavat juuri tähän helpon valmisluonnollisuuden kaipuuseen.

Minusta tässä raakaruokasuuntauksessa on hassu ristiriita: kartetaan teollista ja ihannoidaan luonnollista, mutta samanaikaisesti kaipaillaan helppoja valmisratkaisuja, jotta ei tarvitsisi itse ottaa selvää ja laskea. Käydään raakaruokintaluennoilla, tilataan yksilöllisiä ruokintasuunnitelmia, suositaan valmiita BARF-aterioita, joissa mainostetaan olevan "kaikki mitä koira tarvitsee". On niin paljon mukavampi uskoa ensimmäistä, joka kertoo varmoin sanakääntein, miten kuuluu tehdä, kuin niitä kriittisiä ääniä, jotka muistuttavat, etteivät asiat ole yksiselitteisiä. Oman tietämättömyyden myöntäminen ja kysymysten esittäminen ovat tärkeitä taitoja, mutta kyseenalaistava ja soveltava asenne vie vieläkin pidemmälle.


Kuten jo aiemmassa närästyspostauksessani totesin, en oikein ymmärrä, miksi kesykoiran aterioiden pitäisi pyrkiä jäljittelemään villin suden saaliita. Susi sinnittelee luonnossa sen varassa, mitä saatavilla on. Ei se pääse valikoimaan ja koostamaan itselleen täysipainoista ruokavaliota, joka takaisi pitkän terveen elämän ja optimaalisen suorituskyvyn. Se, että nälkäinen susi joutuu täyttämään vatsaansa luilla ja saaliseläimen mahalaukun sisällöllä, ei tarkoita, että koiran ravitsemus tulisi perustaa luihin ja soseutettuihin kasviksiin.

"Ei se susikaan metsässä pilleripurkeilla käy", joten purkit ovat monelle luonnoton kauhistus. Mieluummin tyydytään uskomaan ja toivomaan, että riittävä vitamiinien ja hivenaineiden saanti turvautuu tietyillä ruoka-aineilla, koska koirassa ei näy ulkoisia puutosoireita. Tilanne on ikävä kyllä päässyt jo turhan pitkälle siinä vaiheessa, kun puutokset alkavat ilmetä ulospäin. Perustarpeen täyttyminenkään ei aina riitä, sillä monenlaiset tekijät vaikuttavat yksilölliseen tarpeeseen ja imeytymiseen joko pysyvästi tai tilapäisesti: stressi, ikä, paino, fyysinen rasitus, hormonit, aineenvaihdunta, sairaudet ja vammat. Siksipä en viitsisi ihan sokkona arvuutella, minkä verran koira pystyy ruoistaan mitäkin hyödyntämään, vaan luen ja vertailen pitoisuuksia purkkien kyljistä ja annostelen urheilullisten harrastuskavereideni kuppeihin samoja lisäravinteita, joita napsin itsekin: D-vitamiinia ja kalsiumia luustolle, glukosamiinia ja kalaöljyä nivelille, B-vitamiinia ja magnesiumia lihaksille, sinkkiä ja maitohappobakteereita yleiskunnon ylläpitoon. En koe tätä työläänä, koska olen kiinnostunut näistä jutuista.


Lutuisen lemmikinkin silmissä näkyy pilkahdus alkukantaista villipetoa, kun se pääsee puuhastelemaan aidon luun ääreen, mutta kohtuus kaikessa. BARFin alkuperäisissä periaatteissa - joita edelleen noudatetaan melko yleisesti - suositellaan (lihaisten) luiden osuudeksi jopa 80 prosenttia. Minusta tuollainen määrä tuntuu järjenvastaiselta. Harvojen luiden päältä irtoaa kovin runsaasti laadukasta lihaa, eikä luuaineksella taas ole mitään muuta ravitsemuksellista arvoa kuin kalsiumpitoisuus, joka taas nousee moisilla määrillä jopa liialliseksi. (Mikäli kyse on siis oikeista luista eikä rustoista, joista ei heru edes kalsiumia.)

Paitsi että yletön luun syönti on hyödytöntä, se voi myös kovettaa vatsaa niin, että piskiparka joutuu päkistelemään ulos kivikovia kokkareita tai murenevaa luujauhoa. Etenkin lihaseokset ja valmisateriat, joissa luut on jauhettu lihan joukkoon, voivat suurina annoksina pakkautua suoleen ja aiheuttaa kivuliaita tukoksia. BARFin kannattajilla on toki tarjolla ratkaisu näihin ongelmiin, mutta se ei suinkaan kuulu: "syötä vähemmän luuta", vaan "syötä enemmän kasvista".

Kasvisten kuitu edistää kyllä vatsan toimintaa. Samalla se kuitenkin tuo ruokavalioon lisää ravintoköyhää osuutta lihan kustannuksella. Pieni määrä kuitua on useimmiten hyväksi koiran ruoansulatukselle, mutta liika kuitu alkaa verottaa muiden ravintoaineiden imeytymistä. Entä ne vitamiinit sitten? En itsekään kuvittele saavani päivän vitamiinilatausta pakastetusta kurkusta tai jäävuorisalaatista, jotka sisältävät lähinnä vettä ja hiukan kuitua. Tuskin villit saaliseläimetkään pupeltavat näitä vihreitä vihanneksia metsän siimeksessä ja valmistavat niistä sisuksissaan erinomaista ravintoa, josta susihukka saa kätevästi kaikki tarvitsemansa vitamiinit. Meille ihmisille on painotettu alakoulusta asti, että popsi popsi porkkanaa, haukkaa haukkaa hedelmää ja niin edelleen. Valitettavasti lihansyöjän elimistö ei kuitenkaan pysty käsittelemään kasvikunnan tuotteita niin tehokkaasti, että vitamiinit tulisivat merkittävästi hyödynnetyiksi.

*Kyllä hurjat pedot saalistavat luonnossa omenia.*

Lihansyöjän perusravintoa on liha. Se ainakin on yksinkertainen fakta. Itse olen kohtuullisen monipuolisuuden kannalla, mutta en ota paineita siitä, että tarjolla pitäisi olla vaihdellen neljäätoista eri eläintä. Muutaman lajin ja ruhonosan vaihtelu riittää hyvin, varsinkin kun täydennyksenä on kuivamuona. Jos määritelmiä kysellään, niin meidän systeemimme menisi ehkä parhaiten sekaruokinnan tai 50/50-mallin lokeroon. Lihapuolella meillä luotetaan Mustin ja Mirrin myymään kotimaiseen Maukas-sarjaan, jonka vahvuuksia ovat muun muassa laaja valikoima ja saatavuus kautta maan. Tuotteet ovat selkeästi esillä verkkokaupassa, ja sieltä voi ladata myös esitteen, jossa eritellään kaikkien tuotteiden valmistusaineet ja ravintosisällöt. Tällä hetkellä koiranruokapakastimestamme löytyy:

- sika-nauta-jauhelihaa. Sopivasti rasvainen ja proteiinipitoinen, edullinen perusliha, mieto tuoksu ja siisti rakenne
- jauhettua lohta. Kuuluu meillä pakastimen vakiovalikoimaan. Runsaasti proteiinia ja tärkeitä rasvahappoja.
- sian sisäelinseosta. Yksi koirien lemppareista! Sisältää tosin enimmäkseen sydäntä, joka on lihas eikä varsinaisesti sisäelin, mutta terveellistä silti. Lisäksi seoksessa on keuhkoa, maksaa ja munuaista, joista vitamiinien kannalta olennaisena pidän lähinnä maksaa. A-vitamiinin yliannostusta ei ainakaan tällä tuotteella saada aikaan, koska maksan osuus on ilmeisen pieni, joten tarjoilen tätä huoletta useammankin kerran viikossa rasvaisemman lihan jatkona.
- kokonaisia broilerin sydämiä. Näistä teen terveellisiä treeninameja: sydämet veteen, mausteeksi laakerinlehti, halkaistu valkosipulinkynsi ja hippunen suolaa, keittoaika 5-10 minuuttia. Annan jäähtyä, pilkon saksilla pieniksi suupaloiksi ja pakastan annosrasioissa. Keitinliemen pakastan jääpalamuotissa, josta on helppo ottaa kuutio tai kaksi vesipulloon, kun on pitkä kisa- tai valmennuspäivä edessä. (Huomautus: trendikäs kypsennysyritys mikrossa silikonisessa höyrykääreessä EI toiminut. Tuloksena oli paljon särkyneitä sydämiä mikron seinillä.)
- naudan rustoluita. Sopivan kokoisiksi pätkittyjä, jotta ei tarvitse itse heiluttaa kirvestä. Mielekästä pureskeltavaa, ei liian kovaa, mutta tarjoaa riittävästi vastusta hampaille ja puhdistaa niitä samalla. Annan rustoluita silloin tällöin välipalaksi tai jälkiruoaksi varsinaisen ruoan lisänä. Saahan näistä vähän kalsiumiakin, kun eivät ole ihan pelkkää rustoa.
- broilerin selkiä. Samaan tarkoitukseen kuin rustoluut. Nopeaa, helposti sulavaa rouskuteltavaa, joka ei koveta vatsaa yhtä herkästi kuin järeämmät luut. Puolentoista kilon jäätyneestä köntistä on vaikea saada eroteltua yksittäisiä selkäpaloja, mutta jos malttaa antaa pakkauksen sulaa pari tuntia, selviää vähemmällä voimankäytöllä ja keveämmällä aseistuksella. Koirien ruoissa uudelleenpakastuksesta ei ole haittaa.
- jokunen Maukas Adult -pötkö. Kypsennetty puuropohjainen valmisateria. Pidän näistä kypsistä aterioista enemmän kuin raakamixeistä, joissa kuidun lähteenä on vain vesipitoista salaatti-kurkkusosetta. Kun lähdemme yhden yön reissuun, otan ateriapötkön aamulla pakastimesta mukaan rasiassa tai pussissa. Se ehtii sopivasti sulaa päivän aikana, ja yhdestä 500 gramman satsista tulee kummallekin kelpietytölle mukava iltapala-annos. Puuron osuus tosin nostaa hiilihydraatit turhan korkealle - minusta porkkana, omena ja herneet ovat tarpeettomia viljojen lisäksi. Siksi suosin valmisaterioita vain poikkeustilanteissa tai jatkan niitä lihalla.
- pussillinen Natures:menu Nuggets Active -kuutioita. Tosi käteviä hätävaraeväitä, sillä pienet palat ovat nopeita sulattaa ja helppoja annostella. Sellaisenaan näiden ravintosisältö jää proteiinin ja rasvan osalta vähän köykäiseksi, joten tämä tuotemerkki ei aivan onnistu lunastamaan "complete meal" -lupauksiaan.


Aiemmin saimme Mustilta ja Mirriltä testattavaksi myös Natures:menu-sarjaan kuuluvia Bricks-pakasteaterioita ja märkäruokia. Näistä molemmista sanoisin samaa kuin Nuggetseista: ihan näppäriä satunnaiseen käyttöön, mutta pääruokana en käyttäisi säännöllisesti. Huonosti sulavista vihanneksista tulee miinusta - isot herneiden, lantun ja porkkanan kappaleet aiheuttivat ainakin meillä tyrmääviä hajuhaittoja ja tulivat samannäköisinä ulos. Märkäruoat maistuivat makuraadille mainiosti viikonloppureissussa.

Luonnollisuus on kaunis haavekuva, mutta todellisuudessa luonto on melko raadollinen. Jalostettujen kainalolemmikkiemme elämä on monelta osin etääntynyt luonnon lainalaisuuksista. Koska minulla on mahdollisuus, haluan huolehtia siitä, että ne saavat sopivasti energiaa ja rakennusaineita, että niillä on puhtaat kiiltävät turkit ja ehjät valkeat hampaat toisin kuin villeillä esivanhemmillaan. Silloin voin myös toivoa niiden elävän paljon pidempään kuin keskiverto susi luonnon armoilla.


8 kommenttia:

  1. Hieman samaan aiheeseen liittyen, meillä koira on ollut kaikkien nappuloiden suhteen aina todella nirso. Välillä se saattoi olla päiväkausia syömättä ja tähän vain kaikki minulle tuumasivat, että älä stressaa, ei se koira itseään nälkään tapa. Aivan, ei se ehkä itseään nälkäkuolemaan aja, mutta ei se voi ymmärtää sitä, että ei saa välttämättä tarpeeksi ravintoaineita, joten jätimme nappulan suosiolla kokonaan pois ja siirryimme raakaruokaan, suunnilleen 50/50 lihaa ja luita + niitä vitamiineja purkista ja öljyä pullosta.1) Olisiko sinulla ruokiin perehtyneenä suositella mistä raaka-aineista voisin välillä tehdä puuroa lihan kylkeen? 2) Ottaisin mielelläni vastaan vinkkiä jostakin laadukkaasta ja koiralle maistuvasta nappulasta, ne kun on nyt sitten palkkanameina alkaneet kelvata, joten olen ajatellut kokeilla nameina jotakin nappulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun en käyttänyt lihan lisänä nappuloita, tein joskus uunissa hauduttamalla puuroa, johon heitin sekaan fiiliksen mukaan milloin mitäkin, esim. rikottuja ohrasuurimoita, riisiä, pellavansiemeniä, raastettua porkkanaa tai kukkakaali-parsakaali-pakastesekoitusta... sitten valmiin puuron joukkoon (kun se on vielä kuumaa) rikoin pari kananmunaa kuorineen ja lisäsin merilevää. Joillekin koirille sopivat viljoista parhaiten esim. hirssi ja tattari.

      Jos ei jaksa tai ehdi kokkailla, niin helpon "pikapuuron" saa aikaan turvottamalla kaurahiutaleita ja/tai pellavarouhetta hetken vedessä. Kaura ja pellava ovat useimmiten turvallisia vaihtoehtoja koiran mahalle. Varsinkin pellavarouhe on tosi kätevä tuote, ja hyvin pieni määrä riittää päivän kuituannokseksi (koiran koon mukaan 1 tl - 1 rkl päivässä).

      Hyvä idea käyttää nappuloita palkkana, jos koira kerran silloin niistä kiinnostuu! "Koiralle maistuva nappula" on tietysti makuasia, varsinkin kun on nirsosta koirasta kyse. Meidän tyypeille ainakin kalapohjaiset nappulat ovat yleensä maistuneet erinomaisesti, myös nameina. Koirien mielestä näköjään ruoka on sitä herkumpaa, mitä voimakkaammalta se haisee :D Tällä hetkellä meillä on siis käytössä Carni Loven kalaversio, johon on oltu oikein tyytyväisiä. Samoin Canagania voin kokemuksen perusteella suositella. Nämä merkit tosin eivät ole halvimmasta päästä, mutta jos menekki on pientä, niin ehkä hinta ei ole este. Vaihtoehtoja on toki lukemattomia, eivätkä hinta ja laatu aina välttämättä kulje käsi kädessä.

      Omat karkeat kriteerini laadukkaalle kuivamuonalle: pääraaka-aineena liha/kala (eikä siis pelkästään liha- tai kalajauho), on mahdollisimman vähän eri hiilihydraattilähteitä, raakaproteiinin osuus vähintään 25 %, raakarasvan osuus vähintään 15 %. Toisaalta jos nappuja syötetään vain pienessä määrin nameina eikä koiralla ole mitään allergioita tai muita rajoituksia, niin lienee laatuakin tärkempää, että maku miellyttää koiraa (ja sehän taas selviää vain maistattamalla).

      Poista
  2. Kiitos hyvästä jutusta! Oma koirani syö pääasiallisesti raakaruokaa, joskin olen tehnyt omat viritykseni lisäravinteineen ym. ja aika tutulta kuulosti tuo teidän ruokavalio.
    Vaikka siis suhtaudunkin raakaruokintaan positiivisesti, "barf-fanaattisuudessa" on todella monia ärsyttäviä puolia. Ensinnäkään tuo "evolutiivisena" mainostettu ruokavalio ei ota huomioon koiran evoluutiota :) Jos kärjistetään, niin "luonnollinen" ruokavalio olisi tunkioiden tonkiminen. Koira eroaa sudesta myös siinä, että se on evoluution kautta sopeutunut käyttämään viljoja hyväkseen aivan toisin kuin susi. Jonkinlainen määrä viljoja on siis ok koiran ruokavaliossa, vaikka lihapitoisuus onkin se tärkeä pointti. Toisaalta jos joku asia on "luonnollinen" niin se ei tee siitä automaattisesti hyvää. Onhan luonto pullollaan mitä pahimipia myrkkyjäkin! Fanaattisuus ja väärien luulojen levittäminen vie pohjaa uskottavuudelta, vaikka itse asia olisikin muuten ok.
    Muuuten kysyisin Natures menu -tuotteista. Ne olisivat ihan kiva ja kätevä lisä meillekin. Monissa tuotteissa on kuitenkin viinirypäleensiemenuutetta ja vihreä tee -uutetta, mitkä hieman hämmentävät. Viinirypäleiden haitallisuus ei ilmeisesti piilottele siemenissä, joten se kai on sopivaa, mutta vihreä tee ei mielestäni kuulu koiran ruokavalioon. Oletan että näitä on tuotteissa niin pieni määrä, etteivät voi aiheuttaa haittaa, mutta asia on jäänyt vaivaamaan siinä määrin, että tuotteet ovat jääneet kauppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Ehdottomuus ei yleensä ole kovin hedelmällinen asenne, eikä luonnollisuus tosiaankaan ole yhtä kuin terveellisyys ja puhtaus.

      Vihreä tee on kieltämättä vähän kummallinen lisä koiranruoassa, ja doping-säännösten kannalta ongelmallinenkin, jos mukana on pienikin määrä kofeiinia. Mitään terveydellistä haittaa pienestä määrästä tuskin koiralle on, joskaan ei varmaan juuri hyötyäkään.

      Poista
  3. Ihanaa ja järkevää tekstiä! Meidän koirat syövät nappuloita ja välillä lisäksi joko raakapakasteita tai maksalaatikkoa ja hyvin voivat. Ennen lisäsin nappuloihin lohiöljyä, mutta kun kylän lemmikkikaupasta ei enää Grizzlyä saanut vaan jotain toista, molempien koirien mahat käynnistivät täyden tyhjennyksen! Sen jälkeen en ole öljyä käyttänyt. Myöskään rustoluut eivät sovi näille mölliköille.

    Toinen koiristani on valkkari, jonka kasvattaja vannotti minua ruokkimaan pennun vähintään 1-vuotiaaksi asti raakaruualla ja hän antoi ohjeet. Kun vein pentua rokotukseen, kysyi eläinlääkäri järkyttyneenä, että mitä oikein ole koiralleni syöttänyt? Kerroin hänelle raakaruokinnasta ja hän käski lopettaa välittömästi, koska pennun jalkojen lähes joka nivelessä oli liikakasvua ja paljon. Silloin aloin käyttää omiakin aivojani, ettei nyt tarvitse mennä ihan jokaiseen kasvattajan hullutukseen mukaan ja jätin raakaruokinnan. Nyt kuitenkin olen siis taas uskaltanut välillä antaa raakalihaa koirilleni ja hyvin näyttää sopivan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että olet löytänyt sopivan tasapainon ruokintaan. Kyllähän sitä jokainen itse on oman koiransa paras asiantuntija sen jälkeen, kun luovutussopimus on tehty.

      Tosin aika hämmentävää, että vielä osa eläinlääkäreistäkin uskoo tuohon vanhaan myyttiin, että ruokinnalla (varsinkaan lihalla) voitaisiin jotenkin saada pennun nivelet tai lihakset kasvamaan "liikaa" tai "väärin". En vain ymmärrä, miten se olisi fysiologisesti mahdollista. (Ylipaino on sitten asia erikseen.) Nivelten kehittymiseen vaikuttavat tekijät taitavat olla lähinnä perimä, aika ja liikunta. Turha siis huolestua, että olisit raakaruoalla "pilannut" koirasi jalat ;)

      Poista
  4. Mikähän mahtaa olla on tämänhetkinen konsensus lähinnä tuon koiranpennun kalsiumin saannin ja kalsium-fosforisuhteen osalta? Käsittääkseni juuri tämä on tuon "liikakasvuajatuksen" taustalla. Onko aiheesta saatavilla esim. jotain luotettavaa tukimusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän sillä liikakasvulla tässä oikeastaan tarkoitetaan? Käsittääkseni luun tai nivelen liikakasvu liittyy nivelrikkoon, joka taas syntyy huonojen perintötekijöiden, vamman, pitkäaikaisen ylikuormituksen tai iän myötä. Sitä ei voi korjata ruokinnalla.

      Liian vähäinen kalsiumin saanti tai heikko imeytyminen sitten taas hidastaa luuston kehitystä ja haurastuttaa luita, mutta sehän ei ole mitenkään suoranaisesti raakaruokaan liittyvä ongelma. Eikä varsinkaan saa mitään kasvamaan "liikaa".

      Täältä löytyy juttua ja linkkejä aiheeseen liittyvistä tutkimuksista: http://www.katiska.info/ravitsemus/kivennaisaineet/pienet-ja-kalsium/

      Poista