Teini-ikäinen mutanttininjakelpikonna

Aloitamme punkkiuutisista: Exspot-verrokki pitää tällä hetkellä punkkitilaston kärkipaikkaa kolmella löydöksellä, kun Fixodida-testeriltä salamatkustajia on nypitty kaksi kappaletta. (Exspotin puolustukseksi täytyy mainita, että Lunan saama lääkeannos on ollut koiran painoon nähden alakantissa. Täytynee säätää seuraavaa annostusta.) Mielenkiintoista on se, että molemmat Hatista poimitut punkit ovat vain sätkineet litteinä koiran ihossa kiinni, mutta eivät ole imeneet verta. Joko ne on vain satuttu huomaamaan heti kiinnityttyään, tai sitten Fixodidassa on jotakin, mikä vie ötököiltä ruokahalun.

Hähää, puutiaiset!

Mä hei oon siis OIKEASTI ihan down.

Vaikka punkit eivät ole Hattiaista liiemmin kiusanneet, on teinikelpien elämä silti ollut hyvin vaikeaa. Hölmö pieni kuvittelee pyöräyttäneensä pennut jonnekin aitan alle, mistä niitä täytyy rampata etsimässä ja vinua yökaudet haikeana perään. Ensimmäiset juoksut pitkittyivät keväällä parin kuukauden mittaisiksi, joten oikeastaan koko kevät ja puoli kesää ovat kuluneet jonkinmoisten hormonimyrskyjen merkeissä. Pikkukaveri on ollut vuoroin apea ja takertuva, vuoroin taas äksy ja haukkuherkkä. Koirakamujen lähestymisyrityksiin on vastattu pöristen ja irvistellen, ja sitten vetäydytty mamman selän taa turvaan. Hohhoi, kunhan tämä kotileikki on ohi, niin varaamme ajan sterilointiin. (Lunakin leikattiin ensimmäisten juoksujen jälkeen, ja olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun.)

Viime päivinä Hatin kadotettu huumorintaju on alkanut jälleen pilkahdella esiin. Ihastuneina olemme katselleet sen pentumaisia hepulikohtauksia pihanurmella ja siskosten hilpeää, tasapuolista painileikkiä. Treeneissä motivaatio on taas kohdallaan, ja yhdessä tekeminen tuo lisää itseluottamusta. Hellittelyn rajoittaminen ja lyhyet aivojumppatuokiot pitkin päivää rauhoittavat pientä ailahtelevaa mieltä ja takaavat meille kaikille paremmat yöunet.

Se puris tätä korvasta ja sitten tää hyökkäis sen kimppuun.

(Kuva: Ville L.)

Yhteisten onnistumisten kunniaksi taiteilin ihka ensimmäisen elokuvapätkäni musiikkitehosteineen siitä, miten nuori naalimme oli kuin varkain oppinut pujottelemaan kaikki 12 keppiä!