maanantai 13. toukokuuta 2013

Sata lasissa

Pienenä Lunalle ostettiin pääkallokuvioinen pistolukollinen kaulapanta ja tyylikäs talutin samaa kuosia. Jouduimme pian asioimaan eläintarvikeliikkeessä uudemman kerran, sillä pannan muovinen lukko oli - harvinaista kyllä - napsahtanut rikki kovassa käytössä. (Samalla ostosreissulla päädyimme hankkimaan paitsi tukevan soljellisen nahkapannan, myös oikean ison putkiluun, koska rämäpäinen pentumme oli intopäissään nielaissut kokonaisena sellaisen kasvitärkkelyksestä valmistetun purusiilin.) Myöhemmin sain päivittää järeämpään versioon myös jousto-osallisen vetoliinan, jonka olisi kaikkien lainalaisuuksien mukaan pitänyt kestää 15-kiloisen veturin tempaukset katkeamatta.

Niin, aikomuksenani ei tosiaankaan ollut vedättää itseäni nuorella koiralla, jonka fysiikka oli vasta kehittymässä. Halusin opettaa sen ravaamaan vierelläni vyöhön kiinnitettynä, jotta voisimme lenkkeillä yhdessä juosten tai hiihtäen. Suksiin totuttelu ei kuitenkaan sujunut aivan opetussuunnitelman mukaan, sillä ennen kuin ennätin inahtaakaan, musta sähikäinen oli ampaissut riemukkaaseen kiitolaukkaan ja minä raahauduin perässä sukset epätoivoisessa aura-asennossa harittaen, silmät vettä valuen, kunnes lyhyt laturetki päättyi päinmakuulle näreikköön. (Maltti ei ole tämän valjakon valtti.)

Mitkään tavanomaiset "pysähdy aina kun hihna kiristyy" -tyyppiset konstit eivät koskaan ole saaneet Lunaa ymmärtämään, että taluttimessa olisi tarkoitus kulkea kävelyvauhtia. Ei, sen mielestä AINA on tarkoitus kulkea TÄYTTÄ vauhtia. Vierelle tuleminen on kyllä iän myötä mennyt jakeluun, mutta kai lyhytkin käväisy vierellä riittää, jotta voi taas singahtaa jojona hihnanmitan päähän? Mennäänjo pliiiiis pitääpäästätonne!

Onneksi järjestelmällisempi puoliskoni on jaksanut paneutua molempien koirien kanssa keskittymiskykyä ja impulssinhallintaa kehittäviin harrastuksiin vauhtilajien vastapainoksi. Pentukoulun ja tokokurssien jälkeen hänet vei mukanaan rally-toko, jonka monipuolisuus ja iloisuus näyttävät motivoivan työorientoituneita koiriakin innokkaampiin suorituksiin kuin perinteisen tottelevaisuuskoulutuksen staattisuus.

Rally-tokon alokasluokassa koira suorittaa kilpailuliikkeet kytkettynä, ja sääntöjen mukaan sillä on oltava ei-kuristava, sileä kaulapanta. Parahiksi helatorstain epävirallisiin kisoihin Luna ja M saivat käyttöön Mustin ja Mirrin oman Feel-merkin varusteet. Pyöreä nahkatalutin tuntuu miellyttävän pehmeältä kädessä ja on kuulemma sopivan pituinen ja kevyt käsitellä radalla. Tikattu solkipanta on vielä uutuuttaan jäykkä pukea, ja aluksi Luna hetken vierasti pannan leveyttä (3 cm). Panta istuu kuitenkin tosi tukevasti, ja pirteä väri kirvoitti ihastuneita kommentteja kentän laidalla. Kaatosateessa kilpaillut koirakko arvosti myös sitä, että nämä vermeet eivät vettyneet painaviksi tai hiertäviksi kastuessaan. Möllikisoista saalistettiin tällä kertaa hienot 91/100 pistettä ja kolmas sija!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti